Suurin ero refraktori- ja heijastinteleskooppien välillä on tavassa, jolla ne keräävät ja kohdistavat valoa:
Refraktoriteleskooppi:
Refraktoriteleskooppi käyttää linssejä valon keräämiseen ja tarkentamiseen.
Siinä on tyypillisesti pitkä, tiivistetty putki, jonka etupuolella on objektiivi, joka kerää valoa ja muodostaa kuvan okulaariin.
Objektiivin linssi taittaa (taivuttaa) valon ja saa sen tarkentamaan polttopisteeseen.
Refraktorit tunnetaan laadukkaista ja terävistä kuvista, ja kromaattiset poikkeamat vaikuttavat niihin vähemmän, kun käytetään apokromaattista tai ED (Extra-low Dispersion) -lasia.
Ne ovat yleensä kompaktimpia, vähän huoltoa vaativia ja sopivat hyvin taivaankappaleiden, kuten kuun, planeettojen ja kaksoistähtien tarkkailuun.
Heijastinteleskooppi:
Heijastinteleskooppi käyttää peilejä valon keräämiseen ja tarkentamiseen.
Siinä on tyypillisesti avoin putkirakenne, jonka pohjassa on ensisijainen peili, joka kerää ja heijastaa valoa.
Ensisijainen peili heijastaa valon toissijaiseen peiliin, joka sitten ohjaa valon okulaariin, jossa kuva muodostuu.
Heijastimissa on yleensä suuremmat aukot, ja ne sopivat hyvin syvän taivaan havaintoihin, kuten galaksien, sumujen ja tähtijoukkojen havaintoihin.
Ne ovat yleensä kustannustehokkaampia suuremmille aukkokokoille kuin refraktorit.
Heijastimet voivat kärsiä tietyistä optisista ongelmista, kuten koomasta, ja saattavat vaatia satunnaista kollimaatiota (peilien kohdistamista).
Sekä refraktori- että heijastinteleskoopilla on etunsa ja haittansa, ja valinta niiden välillä riippuu havainnointitarpeistasi, budjetistasi ja vaatimuksistasi. Päätöstä tehdessä kannattaa ottaa huomioon seikkoja, kuten tarkkailtavien kohteiden tyyppi, siirrettävyys, ylläpitotarpeet ja budjettirajoitukset.